Onko maailman pelastaminen poliittinen itsemurha?

Valitettavasti kuntavaalikampanjointi joutui väistyä, kun kevään aikataulu meni täysin uusiksi. Tämä ei tarkoita etteikö minua voisi äänestää, mutta en nyt kerkeä kertomaan mielipiteitäni julki sen pidempään.

Ne jotka on aikaisempia kirjoituksiani lukeneet tietänevät sen, että olen lähtenyt mukaan politiikkaan puolustamaan luonnon elinvoimaisuutta ja vastustamaan eriarvoistumista. Ensimmäinen vaaliohjelmani nimi oli 2 sivuinen mahdollisimman rehellinen arvio siitä, miksi vaikuttaa siltä, että politiikassa ajetaan aina pienen piirin etua, riippumatta ketä on päättämässä. Ohjelman nimi oli ”Onko maailman pelastaminen poliittinen itsemurha”. Lähtöajatuksena siinä oli, että vaikka meillä on tieteellinen konsensus että isoja muutoksia pitäisi tehdä, jotta maailman elonkehä ei romahtaisi, kukaan ei ole niitä valmis tekemään, koska pelkää menettävänsä äänestäjät. Tämä pelko näyttää johdonmukaiselta, koska ihmiset ostaa mielummin lohduttavia valheita, kuin epämiellyttäviä totuuksia.

On kuitenkin ymmärrettävä, että tosiasioita ei voi paeta. Ne eivät katoa sulkemalla silmät tai uskomalla että teknologinen ihme pelastaa meidät. Toivon, että ihmiset eivät ole niin sokeita, että enää uskovat valheita ikuisesta kasvusta, vaan vaativat muutosta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää maailmaa kohti. Mitä pieni Vaasa voi tässä tilanteessa tehdä? Saman kun kuka tahansa muukin, ehkä jopa paremmin, koska meillä on asiat hyvin ja osaamistasomme on korkea eli meillä on resursseja muutokseen. ”Ainoa” tapa muutokseen on esimerkki. Me voimme käytännössä näyttää, kuinka toimia ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Sitä esimerkkiä on sitten muiden mahdollista seurata.

Jos me emme pysty siihen niin kuka sitten?

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *